Lippukuntamme toiminta

Ryhmät sudenpennuista tarpojiin kokoontuvat viikottain kolollamme Tapiolassa. Kokoukset kestävät 1.5h ja niiden aikana tehdään vaihtelevaa ohjelmaa. Kokouksien ohjelma on partio-ohjelman mukaista. Samoajat ja tätä vanhemmat eivät kokoonnu viikottain, mutta kaikki lippukuntamme johtajaikäiset kokoontuvat kerran kuukaudessa johtajaneuvostoon, jossa suunnitellaan lippukunnan toimintaa ja vietetään aikaa yhdessä.

Keväällä ja syksyllä järjestetään aina 1-2 koko lippukunnan viikonlopun mittaista retkeä. Retket voivat olla maastossa, tai mahdollisesti partiokämpällä. Retkillä yövytään yhdessä ja päästään suorittamaan ohjelmaa, mitä viikkotoiminnassa ei pääse kokemaan. Lippukuntaretkien lisäksi ryhmillä on tavoitteena järjestää kerran kevät- ja syyskaudella oma retki. Lisäksi kesäisin järjestetään vaihtelevan kokoisia kesäleirejä, jotka ovat sudenpennuille usein 2-4 yötä ja sitä vanhemmille noin viikon pituisia.

Lippukunnan oman toiminnan lisäksi lippukuntamme jäsenet osallistuvat aktiivisesti myös Espoon Partiotuen ja Pääkaupunkiseudun Partiolaisten tapahtumiin niin tekijöinä, kuin osallistujinakin.

Meritoiminta

Lippukunnallamme on 6-jalkainen purjevene Lauttasaaressa. Keväisin ja alkusyksystä järjestetään iltapurjehduksia, joilla lippukuntalaiset pääsevät purjehtimaan turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä. Iltapurjehduksien lisäksi lippukunta järjestää kesäkuisin koulutuspurjehduksen, joilla on käytössä suurempi purjevene. Koulutuspurhjehdus koostuu 1-3 legistä, jotka kestävät 1-3 yötä. Koulutuspurjehdukset on usein järjestetty Turun saariston ja Hangon suunnalla. Koulutuspurjehdukselle osallistuminen edellyttää kultanappikoulutuksen, jonka lippukunta järjestää keväisin. Koulutuksessa perehdytään veneilyyn ja turvallisuusasioihin.

Eltajan tarina

”Ja otusten hiukset loistivat yhä kirkkaammin ja yhtäkkiä ne singahtivat tähdiksi taivaalle. Eltaja huomasi, että ne muodostivat sen tutun tähtikuvion, jonka avulla hän oli etsinyt suuntaa suureen tähteen. Eltaja sanoi: ”En minä taida sinne suureen tähteen päästäkään, mutta minä voin jäädä tähän, tänne se tähti edes näkyy hyvin. Minä perustankin tänne sen hyvän maan.” Eltaja kutsui luokseen paljon ystäviään ja neuvoi heille tietä. Eltajan ystäviä tuli ja meni ja toiset jäivät pitemmäksi aikaa ja toiset lyhyemmäksi, mutta kaikki kuulivat tarinan hyvästä maasta ja kahdeksasta otuksesta ja moni oppi itsekin, miten löytää hyvän maan. Aikojen kuluessa eltajien suku kasvoi ja tähtikuvioille alettiin antaa nimiä, ja kun monta kertaa oli menty sekaisin siitä, kuka eltaja se asuikaan siellä niemessä, päätettiin sitä eltajaa alkaa kutsua Otava-eltajaksi”.